Seuraava Peter Töpferin kirjoitus on osa Saksassa käytävää keskustelua vasemmiston tulevasta suunnasta. Töpfer vastaa tässä sekä Wladimir Krotkowille, että torjuu Krotkowiin kohdistunutta vasemmistolais-sovinnaista "kritiikkiä". Kirjoitus valottaa hyvin tavanomaisen tapa-vasemmistolaisuuden älyllistä epärehellisyyttä.
Peter Töpfer:
Anarkistit rähjäävät epätoivoisesti pää pensaassa kansallisuudenvastaisessa taistelussaan
Vastaus Wladimir Krotkowin "Direkte Aktionissa" -anarkosyndikalistisessa julkaisussa (FAU/IAA)- esittämiin näkemyksiin heinä/elokuussa 1999.
Kirjoittaja puhuu Neuvostoliitosta ikäänkuin "ylivoimaisena imperialistisena hirviönä": "Me, vasemmistolaisina, tunnemme luonnollisesti jokaisen kansakunnan oikeuden itsemääräämiseen, mikä käsittää myös irrottautumisen." Saksassa esitettynä tälläinen "scheißen auf Deutschland" saattaisi vaikuttaa joidenkin mielestä skandaalimaiselta, mutta varmimmin sellainen annetaan armollisen jalosydämisesti anteeksi kaukaisemmassa idässä elävälle takametsäläiselle, kun keskieurooppalainen piestään ja leimataan fasistiksi samasta synnistä. Ehkei kansallinen ajattelu ole silti täysin tuhottu FAU/IAA:ssakaan (Freien ArbeiterInnen Union), kun sitä siellä kosiskellaan nyyhkimällä 500:n reservaattiin suljetun intiaaniheimon kohtaloa.
Tietyt henkilöt eivät ole vieläkään onnistuneet vieroittamaan vasemmistoa tietyistä sanoista ja tiettyjen realiteettien vaikutuksesta. Krotkow on tilanteessa, jossa länsimaisen vasemmiston antinationalismia ei (vielä) ole kaadettu, mutta vaihtoehtoa, siis nationalistista anarkiaa, ei ole (vielä) näkyvissä. Hän näyttää onnistuneen "edistyksellisten voimien" suututtamisessa, esittämättä silti ideaa kansakunnan ja anarkian yhdistämisestä. Se, että Krotkow ei mainitse eikä ota huomioon kansallisten ja yhteiskunnallisesti radikaalien liittoutuman mahdollisuutta, on enemmän kuin merkillistä. Hänen kritiikkinsä liberaalikapitalismia kohtaan, kansallisesta kysymyksenasettelusta lainattuine kysymyksenasetteluineenkin, ei tietenkään perustu kansallisanarkistiseen näkemykseen.
Mistä Krotkowia moititaan tai häneltä vaaditaan anteeksipyyntöä, siitä hänellä itsellään ei ole aavistustakaan. Kansallissosialismin ja kommunismin lähentyminen, mitä nykyisin on havaittavissa (??), onkin herättänyt tyrmistystä. Krotkow ei ole ainakaan vielä ympäripuhunut itseään ymärtämään, että molemmat ovat periaatteessa samaa asiaa, ja tulevat ennemmin tai myöhemmin yhdistymään.
Hänen pitäisi edes kerran lukea antinationalististen ideologien kirjoitukset ja tutustua niihin tunnollisesti, järjestelmällisesti ja oikein. Kansallisuuskysymyksen tarkastelu osoittaa kuitenkin, että tälläinen liitto ei ole ainoastaan looginen, vaan myös tervehdyttävä. Että Krotkow ei ole selvästikään vastaan Venäjän kansojen itsemääräämisoikeutta, sen olemme häneltä kuulleet, mutta me edellytämme häneltä sitä myös teoissa ja reaalimaailmassa. Ei ainostaan sanoissa ja paperilla. Tässä kysymyksessä hän kuitenkin tekee suuren epäloogisen koukkauksen, ilmeisesti "fasismin" pelästyttämänä.
"Kun me tarkastelemme lähemmin kommunistien toimintaa Venäjän valtakunnan duumassa (paikallinen parlamentti), me huomaamme että KPRF (kommunistipuolue) vastustaa järjestelmällisesti kaikkia yrityksiä kieltää [Kieltää, kieltää, aina vain kieltää!! Töpfer] natsismi, fasismi ja hakaristit." Näin kirjoittaa Krotkow. Jos venäläisillä kommunisteilla puheenaolevassa tapauksessa on jotain sympatioita, ne lienevät sitoutuminen poliittisiin ja mielipiteen vapauksien periaatteisiin. Sen sijaan, että sitoutuisivat yhteiseen taisteluun vahvistamaan libertaareja näkemyksiä opposition leirissä, he kuumentavat itseään kuin tyhmä hanhi.
Ja sitten koko teatteri "juutalaisista ja antisemitismistä". "Olla juutalainen ei ole kansallisuuteen kuulumista vaan kutsumus", siteerataan innolla ZK:n jäsentä Albert Makaschowia, ja DA-toimitus korostaa vielä väliotsikolla. Muutamat juutalaiset, ns. sionistit, korostavat kuitenkin mielellään, että juutalaiset ovat nimenomaan kansa. Kiihkeät antinationalistimme eivät toki ole kuulleetkaan tästä. Sen käsityksen, etteivät juutalaiset sittenkään ole kansa, kuulemme päivittäin, mutta vain antisemitismiä vastustettaessa.
Juutalaisuus on etnis-uskonnollinen määritelmä, ja juutalaiset ovat ihmisryhmä, jolla voi myös olla yhteisiä taloudellisia intressejä. Yhteisiä nimittäjiä "juutalaisuudelle" löytyy holocaustista finanssitoimiin, minkä kuulemme heiltä itseltään. Sanonta "There´s no bisnes like shoah bisnes" on peräisin juutalaisilta (Elie Weisel) eikä suinkaan juutalais-antisemitisteilta tms., ja myöhemmin monet kriittiset juutalaiset (Tom Segev, Henryk M. Broder,jne.) ovat toistaneet saman huomautuksen.
Mikä on siis niin skandaalimaista Makaschowin sitaatissa? Onko se siinä, että Krotkow, tähän saakka vasemmistolaisena pidetty, tekee tässä tietyssä kysymyksessä jotain epäkorrektia?? Ehkä hänen olisi pitänyt rauhoittua, hiekan meditoida, ja järkevän päättelyn sijasta reagoida opituilla reflekseillä. Mikä estää häneltä tälläisen rauhallisen selvittelyn? Onko hän tiukkapipoinen? Onko tämä kysymys hänelle vastenmielinen? Krotkowin ei tarvitse yhtään hävetä, sillä tämä kysymys kuumentaa vielä monta viisasta kalloa.
sitten Krotkow tulee venäläisen vasemmiston kuvaukseen, tai sen mitä hän vasemmistona ymmärtää: "Mikä on todellinen vasemmistoliike. Kansanjoukkojen liikehdintä? Sellaista Venäjällä ei ole nähtävissä." Tämä lause on sitä itseään! Sanaa "kansanjoukot" ei nimittäin löydy nykyisen (kansanvastaisen) vasemmiston sanavarastosta. Kansanjoukkojen toiminta on jotain mitä he eivät käsitä.
Kansa puolustautuu itse kovenevaa riistoa vastaan, ja se edellyttää laajan liikkeen muodostamista liittämällä yhteen ne voimat, joita on olemassa. Vasemmisto kykenee vain näkemään unta sellaisesta. Tänään vain muutamat vasemmistoon pettyneet yrittävät olla "todellista vasemmistoa", sensijaan että yksinkertaisesti ja rehellisesti pohtisivat, mitä "kansallinen itsemäärääminen" sisältää, ottaisivat huomioon kansallisuuskysymyksen ja sitäkautta osallistuisivat todelliseen kansanliikkeeseen, sensijaan että jättäisivät kentän todellisille ja kuviteluille fasisteille.
Kansallisen ja oikeiston samaistaminen täytyy lopettaa. Sellainen virheajatelu loppuu, kun tottumusten mukaan "ajattelu" ja ideologiset refleksit vaihdetaan tavalliseen järjenkäyttöön. Se edellyttää myös "antifasismin" arvioimista uudelleen. Ainoan ja oikean rakastetun "vasemmistolaisen asenteen peruskiven" hylkäämistä ylimmäisen dogmin asemastaan.
Krotkow on kyllin kriittinen huomatakseen tämän. Hän arvostelee antifasismia laihana ja kapeana eri pirstaloituneen vasemmiston ryhmiä yhdistävänä nimittäjänä. Tulemme vielä näkemään, toimikoo tälläinen keinotekoinen tunnus yhtenäisyyden pohjana. Se on luonnolliseti hengen köyhyyttä, jos tälläistä antifasistista rukouskirjaa pidetään arvossa "pakollisena kuviona". Se on myös itsepetosta.
"Jos me tarkastelemme Venäjän poliittisia voimia, vaikkapa ovatko kommunistisiksi itseään nimittävät puolueet kommunistisia, voimme yhtä hyvin asettaa kysymyksen, onko Le Penin "Front National" äärivasemmistolainen puolue." Miksipä ei? Senhan voimme nähdä, mutta asiahan on yhdentekevä, ja osoittaa vain Krotkowin ideologista hämmennystä asettaa ylipäänsä tälläinen kysymys. "Front National" on voimakasta liikettä kansalta kansalle (aus dem Volk für Volk). Vähintäänkin löydämme "FN:stä" vahvan ja aidon vapautumispyrkimyksen. On täysin samantekevää, pidämmekö sitä oikeistolaisena vai vasemmistolaisena.
Mielestäni libertaareja asenteita tälläisissä kansanliikkeissä tulee tukea antilibertaareja pyrkimyksiä vastaan, joita niitäkin valitettavasti esiintyy kansallisessa liikehdinnässä. Tämän kentän jättäminen vastustajan haltuun merkitsee antautumista ja pään kätkemistä pensaaseen. Tämä merkitsee vasemmiston alkuperäisiin lähtökohtiin palaamista. Kansan asialle, ja vapauden puolesta, kuten 1848. Hoch die nationale Anarchie!
Peter Töpfer: Anarchisten mit dem Kopf im Sand verzweifelt im antinationalen
Abwehrkampf
Zum Aufsatz "Auf zu alten Ufern?" von Wladimir Krotkow in Direkte Aktion -
anarchosyndikalistische Zeitung der Freien ArbeiterInnen Unioin (FAU/IAA)
Juli/August 1999
Der Autor spricht von der UdSSR als dem "übermächtigen imperialistischen Ungeheuer";
er schreibt: "Wir, als Linke, erkennen natürlich das Recht jeder Nation auf
Selbstbestimmung bis hin zur Abtrennung an." Damit zeigt er ausreichend an, daß er
Nationaler ist, daß die Leute, an die er sich mit seinem Briefartikel wendet (westliche
Anarchisten), nicht seine wahren Genossen ist, denn diese "scheißen auf Deutschland". Für
diese ist eine solche Äußerung ein Skandal. Aber sicher verzeiht man einem im fernen
Osten lebenden Hinterwäldler mitleidig-großzügig das, wofür ein Mitteleuropäer als
Faschist bezeichnet wird und Dresche kriegt. Vielleicht aber auch ist der nationale Gedanke
auch bei der FAU/IAA noch nicht ganz ausgerottet; schließlich macht sie doch noch
Werbung für eine "Filmnacht ‘500 Nations’" über die Geschichte der "mehr als 500
indianischen Völkern (...)", von denen "am Ende des 19. Jahrhunderts nur wenige in den
Reservaten den Krieg des weißen Mannes überlebt hatten"... Wer weiß. (Außerdem ist zu
be(ob)achten, daß die meisten Mitglieder der mitteldeutschen Sektionen der FAU/IAA
Landanarchisten sind.) Es ist bestimmten Leuten noch nicht gelungen, die Linke von
bestimmten Vokabeln zu entfremden, sie von bestimmten Realitäten abzuschneiden.
Krotkow ist in der Situation, daß er dem Antinationalismus der westlichen Linken (noch)
nicht (ganz) erlegen ist, daß er aber die Alternative, nämlich die nationale Anarchie (noch)
nicht sieht. Er ist über das rotbraune Bündnis und dessen Fortschritte und Stärke entrüstet,
beleuchtet es zu großen Teilen zurecht sehr kritisch, aber auf die Idee zu kommen, daß sich
Anarchie und Nation verbinden lassen, kommt er nicht. Und dies, obwohl es in Rußland
nicht nur zu den altbekannten rot-braunen Bündnissen gekommen ist (gähn!; wer sich davon
überrascht zeigt, hat nun wirklich keine Ahnung), sondern auch schon längst zu
nationalistisch/anarchistischen Aktionsbündnissen (siehe den "Fall" Kostenko!). Daß
Krotkow dieses Bündnis nicht erwähnt (oder nicht zur Kenntnis nehmen will), daß er sich
bei der eingangs zitierten Position zur nationalen Frage und bei seiner Kritik am
Liberalkapitalismus nicht zu nationalanarchistischen Positionen durchringt, ist allerdings mehr
als verwunderlich; es dürfte nur noch eine Frage der Zeit sein.
Das mindeste, was man Krotkow vorwerfen oder zu seiner Entschuldigung sagen muß, ist,
daß er keine Ahnung hat. Wie kann man sich bestürzt darüber zeigen, wenn sich
Kommunismus und Nationalsozialismus heute annähern? (Fast jeder dritte Satz beginnt mit:
"Stellt euch vor!") Es hat sich offenbar noch immer nicht herumgesprochen, daß beide im
Prinzip ein- und dieselbe Sache sind und sich früher oder später vereinen müssen. (Er sollte
einmal die antinationalen Chefschreiber lesen und sich diesen gefälligst richtig und ordentlich
unterwerfen!) Und - was die nationale Frage anbelangt - ist dieses Bündnis nicht nur
logisch, sondern auch zu begrüßen. Daß Krotkow nichts gegen die Selbstbestimmung des
russischen Volkes hat, haben wir von ihm gehört. Wie aber drückt es sich bei ihm konkret
aus: in der Tat, in der Realität, und nicht nur auf dem Papier oder als Sprechblase? Um
diese Frage zieht er einen großen Bogen: wahrscheinlich aus Angst, zum "Faschisten"
gestempelt zu werden.
"Wenn wir uns die Tätigkeit der ‘Kommunisten’ in der Staatsduma näher ansehen, müssen
wir feststellen, daß alle Gesetzesinitiativen zum Verbot des Nazismus, Faschismus, des
Hakenkreuzes usw. [usw.! Verbieten!, verbieten!: alles verbieten!] am Widerstand der
KPRF gescheitert sind", schreibt Krotkow. Wenn an den russischen Kommunisten im
vorliegenden Falle etwas sympathisch ist, dann doch wohl ihr Eintreten für politische
Freiheiten und die Meinungsfreiheit. Anstatt sich diesem Kampf anzuschließen und libertäre
Positionen im oppositionellen Lager zu stärken, echauffiert er sich wie eine blöde Gans.
Und dann das ganze Theater um "Juden" und "Antisemitismus"! "Jude sein ist keine
Volkszugehörigkeit, sondern ein Beruf", wird ganz aufgeregt das ZK-Mitglied Albert
Makaschow zitiert (und die DA-Redaktion stellt es noch mal in einer Zwischenüberschrift
groß raus). Bei einigen Juden (Zionisten) herrscht zwar die Sicht vor, daß die Juden ein
Volk sind (wollen unsere Antivölkischen etwa das hören?), aber auch das Gegenteil - daß
nämlich die Juden kein Volk sind - hören wir auch Tag für Tag von Juden in der Abwehr
von "Antisemitismus" - ohne daß uns allerdings gesagt würde, was das Judentum dann sei.
Daß Jude-sein bei all dieser Nebulosität um eine ethnisch-religiöse Definition schlicht auch
bedeuten kann, einer Gruppe zur Wahrung von gemeinsamen Interessen, also auch
materieller, anzugehören (und daß also durchaus von einer Berufsgruppe gesprochen
werden kann), daß dies mitunter der einzige gemeinsame Nenner "der Juden" ist, daß auch
der Holocaust zum Geldverdienen benutzt wird, auch das haben wir oft genug aus
jüdischem Munde selbst gehört. Das Wort "There’s no business like shoah business" stammt
auch aus jüdischem, und nicht etwa "jüdisch-antisemitischem", Munde (Elie Wiesel) und
wurde von vielen kritischen Juden seither geäußert (Tom Segev, Henryk M. Broder u.v.a.)
Was also soll nur so skandalös sein an dem Makaschaow-Zitat? Liegt es vielleicht daran,
daß Krotkow (wie bisher die meisten Linken) auch hier wieder einen großen Bogen um
eine bestimmte Frage macht? Vielleicht sollte er sich einmal entspannt hinsetzen oder sich
zur Meditation hinlegen und die ganze Sache ordentlich thematisieren und erörtern, anstatt
mit Reflexen zu reagieren. Was hindert ihn an einer solchen ruhigen Erörterung? Ist er
verklemmt? Ist ihm die Frage zu unangenehm? Zu komplex? - Das wäre keine Schande. Es
sind schon viele kluge Köpfe an diesem Thema heiß gelaufen.
Krotkow kommt zu einem desolaten Bild der russischen Linken, jedenfalls dem, was er und
der Linken versteht ("die wirkliche"): "Was die wirkliche linke Bewegung - eine Bewegung
der Volksmassen - angeht, so gibt es die in Rußland einfach nicht!!!" Dieser Satz hat es in
sich! Volksmassen gibt es nämlich im Diktum der heutigen Linken (der Antivölkischen)
nicht; diese darf es gar nicht geben, also erst recht keine Bewegung dieser Volksmassen.
Und zum anderen liegt hier ein Realitätsverlust vor, an den man zwar schon gewohnt ist,
aber der jedes mal wieder überrascht: Den eigenen Schilderungen Krotkows zufolge haben
wir es nämlich heute in Rußland mit einer echten Massenbewegung zu tun. Krotkow, der
das selbst zu einem Kriterium für eine "wirkliche linke Bewegung" macht, kann einem nur
leid tun. Das Volk wehrt sich gegen eine ungeheure Ausbeutung, und es gelingt, die Kräfte
zu bündeln und eine breite Bewegung herzustellen, also etwas, wovon die Linke seit ihrem
Bestehen träumt - doch in diesem Moment springen ein paar Linke enttäuscht ab und
werden zu Sektierern (wirkliche Linken), anstatt einfach konsequent zu sein und zu
konkretisieren, was man denn nun unter nationaler Selbstbestimmung versteht, also die
nationale Frage zu thematisieren und sich damit offensiv in die Bewegungen einzumischen
und das Feld nicht den Etatisten, vermeintlichen und wirklichen Faschisten zu überlassen.
Darin liegt keine Anbiederung, kein Opportunismus. Es wäre nur konsequent, und alles
vertrüge sich aufs Beste. Die Amalgamierung von national und rechts muß aufhören. Sie
kann aufhören, wenn Gewohnheiten durchbrochen werden, wenn gedacht und nicht
ideologischen Reflexen gefolgt wird.
Nein, anstatt also offensiv zu sein und den Verstand konsequent zu gebrauchen, fällt einem
nichts besseres ein als in die Defensive zu gehen und den "Antifaschismus" als angeblich
einzig verbliebenem "Prüfstein für eine linke Einstellung" anzubeten. Krotkow ist kritisch
genug, dies selbst festzustellen; er denunziert den Antifaschismus als magere
Gemeinsamkeit, als reine Klammer um die verbliebenen "wirklich linken" Gruppen, deren
Zersplitterung und Zerstrittenheit er beklagt. Wir werden sehen, ob eine solche künstliche
Klammer ausreicht, den Zusammenhalt zu wahren. Es ist natürlich ein Armutszeugnis, wenn
man das antifaschistische Gebetbuch hochhalten muß, um dazu zu gehören; es ist auch ein
Selbstverrat.
Wenn wir die politischen Kräfte in Rußland wörtlich begreifen, d.h. daß eine sich
kommunistisch nennende Partei kommunistisch ist, könnte dann auch vollen Ernstes
behauptet werden, daß Le Pens Front National eine extrem linke Partei ist. Ja, warum
nicht? Das kann man durchaus so sehen. Aber es ist gleichgültig und zeugt nur von der
ideologischen Verwirrung Krotkows u.a., sich solche Fragen zu stellen. Der Front National
ist eine erstarkende Bewegung aus dem Volk für das Volk; zumindest gibt es eine starke
authentische emanzipative Strömung im FN. Ob sie nun als links oder rechts bezeichnet
wird, ist im Grunde egal. Es geht um die Sache (des Volkes), und nicht um Bezeichnungen.
Es gilt, libertäre Positionen in diese Volksbewegung einzubringen und nicht vor den
antilibertären Tendenzen, die es leider und ohne Zweifel in den nationalen Bewegungen gibt,
zu kapitulieren und vor ihnen den Kopf in den Sand zu stecken. Es gilt, zu den Wurzeln der
Linken zurückzukehren, an 1848 anzuknüpfen, als die Sache des Volkes und die Sache der
Freiheit noch ein- und dieselbe waren. Hoch die nationale Anarchie!
|
|
