Jokainen, joka on yrittänyt keskustella nykyiseen suomalaiseen vasemmisto-, pasifisti- tai viherpiipertäjä-joukkoon kuuluvan yksilön kanssa, on saanut huomata, että nämä a) eivät pidä tarpeellisena vastata erimieltä olevien kysymyksiin, b) eivät kykenisi edes perustelemaan näkemyksiään, jos erehtyisivät kaikesta huolimatta avaamaan suunsa ei-samanmielisten seurassa. Nykyvasemmistolainen vaikenee teeskennellyn ylimielisesti, jos paikalle tulee joku, joka ei ole "riittävän korkealla tasolla" omaksuakseen vasemmistolaisten kliseet ja puolitotuudet.
Kehoitammekin lukijaa kysymään esim. ns. aseistakieltäytyjäliiton esitepöydän takana kyhjöttävältä hyypiöltä, miksi tämä vastustaa asevelvollisuutta. Ette saa muuta vastausta, kuin typertyneen mutrustamisen, ja ihmetyksen siitä, että joku voi esittää tuollaisen kysymyksen.
Tämä on sitä mielenkiintoisempaa, koska tavanomainen odotus mistä tahansa aatteesta innostuneita henkilöitä tavattaessa, on että he tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen väitellä erimielisen kanssa, ja kumota tämän argumentit. 1980-luvulta alkaen suomalaiset vasemmistolaiset ovat olleet toisenlaisia. Heitä ei elähdytä minkään "aatteen palo", vaan henkisesti epävarman mukavuudenhaluisen pelkurin pyrkimys mielistellä vallassaolevaa näkemystä, samaistua siihen neuroottisesti ja epärehellisesti, ja vapautua oman järjen käytöstä ja omasta vastuustaan puheistaan. Yäk, mitä rupusakkia!
Vasemmistolaisen ns. logiikka...
Kuten johtajamme Peter Töpfer totesi, vasemmistolaisen ajattelu perustuu reflekseihin. Vasemmistolais-ressukka pitää aivokapasiteettiaan varattuna kahden muistinvaraisen luettelon säilyttämiseen: 1) "Pahat asiat"; 2) "Hyvät asiat". Kun paha sana sanotaan, vasemmistolaisen neuroni-haarakkeet yhdistyvät sellaiseen kohtioon, joka tuottaa nyrpeän ilmeen ja sulkee hänen tietoisuutensa uuden informaation vastaanottamiselta.
Kun "hyvä" signaali saavuttaa vasurimme tajunnan, hermoston kello-apparaatti kääntää natisten sellaisen vaihteen päälle, että kaikki mitä nyt kuullaan täytyy muistaa ja omaksua. Kriittisyyttä toteuttavasta aivo-osastosta otetaan samalla töpseli seinästä.
Edesmenneen (kepeät mullat) Neuvostoliiton muotoutumiseen 1900-luvun hirveimmäksi poliisivaltioksi vaikutti toki valtio-fetisistinen V.I.Leninin poliittinen doktriini, mutta toinen tärkeä vaikuttaja jää usein mainitsematta, mikä on paha virhe, sillä tämän tiedemiehen työ vaikuttaa yhä tämänpäivän vasemmistolaisten tajuntaan: Akateemikko Pavlov, "ehdollisten refleksien" keksijä.
Pavlovin työhön kiinnittivät henkilökohtaiseti huomiota sekä Lenin että Josef Vissarionovits Stalin. Hänen tutkimuslaitoksensa tarpeista huolehdittiin jopa kommunistien aiheuttamien nälkäkatastrofien aikana. Pavlov todisti kuuluisilla koirakokeillaan, että ihmisen tai eläimen saa opetettua reagoimaan tahdottomasti synteettisiin ärsykkeisiin.
Pavlov nimitti tämä metodia ehdollistamiseksi. "Ehdollinen refleksi" aikaansaatiin koirakokeissa (Kettu-työt huomio: Sosialismi on testattu eläimillä! Erotkaa heti Vasemmistoliitosta!!) antamalla ruokkimisen yhteydessä äänimerkki. Kun sama äänisignaali annettiin ilman ruokakuppiakin, koirien sylkirauhasten todettiin aktivoituvan, ikäänkuin ruokaa olisi jo edessä. Kommunistit sovelsivat keksintöä koko "sosialistiseen" valtablokkiin.
Kommunistien alamaiset ja kannattajat kaikissa maissa olivat ikäänkuin "Pavlovin koiria", joita neuvostopropaganda (Suomessa Rauhanpuolustajat ym.) ehdollisti toimimaan Kremlin hirmuvaltiaden tahdon mukaisesti. Kun sanottiin "RAUHA", puolue-uskovaiset kiljuivat: "Tappakaa imperialistit!!" Kun sanottiin "fasisti", vailla omaa tahtoa olevat johdateltavat tiesivät, että kulloinkin puheena olevaa aihetta täytyy vihata silmittömästi.
Näin refleksit korvasivat logiikan kokonaisen aatesuunnan ihmisten mielissä. Ja se jatkuu tänäkin päivänä. Menee vaan sellaisiin paikkoihin, joissa vasemmistolaisia parveilee, ja tekee pienen kokeen.
...sopii tikapuuhermostolle?
Itäsaksalainen propagandan tutkija Georg Claus, jonka teoksen saat suomalaisista kirjastoistakin ("Politiikan kieli"), tutki erityisesti sanojen arvovarauksia, ja niiden käyttöä piilovaikuttamiseen. Clausin tärkein käsite on "muistijälki". Ei ole lainkaan merkitsevää onko esitetty väite tosi vai ei, kunhan se jättää (piilo)vaikutuksen uhrille halutun muistijäljen.
Muistijälki saadaan aikaan jopa väitteellä, joka kahden minuutin kuluttua -tai välittömästi- itse kumotaan. Myös esittämällä valmiiksi vastenmieliseksi ehdollistettu ärsyke esim. lehden sivulla rinnan sen aiheen kanssa, joka halutaan tahria l. saatanallistaa, aiheutetaan kohdehenkilön mieleen sellainen "polku" (tietokonetermi), joka herättää torjuvan reaktion aina kun em. tahrittu asia sattuu uudelleen kohteen silmiin.
Kohde toimii siis halutulla tavalla tietämättään. Hänen mieleensä on asetettu "cookie", eli hänet on ehdollistettu.
Ehdolliset refleksit, jotka nykyvasemmistolaisten, ympäristönsuojelijoiden, rasisminvastustajien ja "aktivistien" tajunnassa näyttelevät dominoivaa osaa, syrjäyttävät ennenpitkää logiikan, minkä jokainen voi todeta keskustelemalla itse em. ryhmiin kuuluvien henkilöiden kanssa.
Ehdollistettu puolue-uskovainen käyttää havaintojemme mukaan hyvin helposti tunnistettavaa kaksinaista arvojärjestelmää. "Pahoihin" käytetään toisia kriteerejä kuin "hyviin" l. edistymöön sisältyviin.
Esim. jos USA:n etupiirissä oleva kansa tavoitteli itsemääräämisoikeutta, he olivat kommunistipropagandassa "patriootteja". Jos taas riippumattomuuden tavoittelijat olivat väärässä paikassa, neuvosto-imperiumin läänityksellä, he olivat vihattavia "nationalisteja". Huomaa, että pavlovilainen kuolaamisreaktio on sidoksissa sanaan, ei sen merkitykseen.
2000-luvun jälki-toimittajaliittolaisessa suomalaisessa mediassa "kansallinen" on paha, lähes yhtä kuin "natsi", mutta "etninen" on hyvä. Vasemmisto-uskovaisen maailmankuva on täysin mustavalkoinen, perustuu siis em. kahteen kategoriaan, ja toimii aivan tyypillisten pavlovilaisten refleksien kautta.
Tyypillisiä ihmisjoukkojen manipuloimiseen käytettyjä sanoa ovat RAUHA, VAPAUS, IHMISOIKEUDET ja TASA-ARVO. Kaikilla näillä on myönteinen sisältö, mutta media-käytössä ne on varattu jälkistalinistisen propagandan käyttöön, tarkoittamaan tarkasti rajattuja kohteita. Esim. kun Algeria karkoitti itsenäistyessään Ranskan siirtomaavallasta 1960-luvulla noin 2 miljoonaa ei-arabia, se ei ollut "ihmisoikeusasia". Jos Le Pen vaatisi nykyistä Ranskaa karkoittamaan esim. 2 miljoonaa arabia takaisin Pohjois-Afrikkaan, mitäs luulette? Mitäpä me silloin kuulisimme?? Ehkäpä: "Sehän on eri asia!!!" Muistakaa tämä lause. Sen kuulemme usein, kun pavlovilainen automaatti-vasuri jää kiinni logiikan puuttumisesta.
Tarkkailkaa myös "johtajatoverien" äänensävyjä ja painotuksia. Niillä kerrotaan, miten puheenalolevaan henkilöön/asiaan tulee suhtautua. Toinen hyvä bongauskohde ovat isojen poikien perseennuolijat. He kiiruhtavat toistamaan nuoleskelunsa kohteilta kuulemaansa lausetta, periaatteessa jokaiselle vastaantulijalle, jos he tunnistavat sen po. tärkeäksi viestiksi. Apinointi paljastaa apinan.
Logiikka on siis vasemmistolaisen tajunnassa korvautunut opituilla reflekseillä ja sosiaaliseen paineeseen mukautumisella. Jos aktivoit aivosi uudelleen, et voi olla senjälkeen vasemmistolainen.
Kun olet ymmärtänyt ja omaksunut ylläolevat tiedot piilovaikuttajien metodeista, pidä se jonkin aikaa omana tietonasi. Tarkkaile vasemmistolaista ympäristöäsi, josko havaitset kuvailemiamme konsteja käytännössä. Huomaat silloin, että olemme oikeassa. Olet pian valmis liittymään joukkoomme, mutta älä kiirehdi. Voit tehdä paljon kansakunnalle arvokasta työtä siellä missä olet, kunhan vältät leimautumista. Muista: Jos ajattelet omilla aivoillasi, olet yksi meistä.
Heil Töpfer!
