Suomen tilanteelle on tyypillistä, että lukemattomat politiikanntutkijat ovat jo vuosikymmenen ajan nähneet täällä valtavan sosiaalisen tilauksen sekä a) syrjäytyneiden ja verotukseen ym. tyytymättömien, b) äärioikeiston ja kansallismielisten nousulle vallitsevan politiikan vaihtoehdoksi. Tutkijoiden teksteissä vilahtaa usein sana "kapina". Mutta mitään ei tapahdu?
Toiset kirjoittajat, mutta eivät tutkijat, ovat olleet näkevinään merkkejä "kansalaisaktivismin" eli äärivasemmistolaisuuden noususta, mutta tämäkään joukko ei näytä astuvan ulos leikkikehästään, eli heidän repertuaarikseen määriteltyjen kysymysten ulkopuolelle. Ja miksi astuisi, sillä sen kellokkaille on luvassa eläkkeelle siirtyvien virkataistolaisten "vihreät oksat", kunhan hommat vain pidetään sovituissa puitteissa, eikä häiriköidä niin, että siitä koituu häiriötä "poliittiselle eliitille". Tavallisen kansan työkoneita, talousrakennuksia, ja jopa asuintaloja saa vapaasti sytytellä polttopulloilla, joihin bensakin ostetaan verorahoista ns. aktivisteille annetuilla toiminta-avustuksilla.
Kuvioon kuuluu sekin, ettei kukaan julkisuuteen pääsevä politiikan arvioija esitä kysymystä, "mikseivät julkisuudessa alati näkyvät aktivistit puutuu niihin asioihin, jotka häiritsevät ja suututtavat kansan enemmistöä, niitä laman uhreja, joiden tyytymättömyyden yhteiskuntavaarallisuutta tutkijatkin arvuuttelivat.
Tutkijoiden ikuisuuskysymykseen, "miksei tyytymättömyys pujennut syrjäytyneiden mellakointina tai vero-kapinana", voimme vastata heti: Koska po. levottomuudelta puuttui sellainen toimiva joukko, jonka kautta se olisi voinut muuttua toiminnaksi ja hahmottua poliittiseksi liikkeeksi. Kysymykseen, jota ei esitetä, "miksi nämä kaikenkirjavat radikaali- ja aktivisti-koplat ja muut ääriryhmät ovat olemassa", pätee sama vastaus: Niiden missio oli ja on estää yhteiskunnassa kehittyvän vallankäyttäjille vaarallisen mielialan organisoituminen.
Kun nyt tiedämme, miksi poliisi ei saanut "kettujen vapauttajia" kiinni ennenkuin yksityinen farmari tarttui haulikkoonsa, ja miksi tuhopolttajia ei saada oikeudessa tuomittua, vaikka syyttäjä osoittaisi heidän alibinsa tietoisesti väärennetyiksi, ja rikospaikalta löytyisi syytetyn, Suomen Rauhanpuolustajat ry:n aktiivin, asuintaloon viittaavia esineitä, voimme tarkastella "äärioikeistoa": Miksi oikean laidan ääri-hemmot asettuvat juuri niihin asemiin, joihin koko vastapuolen arsenaali on suunnattu, ja miksi he esittävät sellaista roolia, joka parhaiten tukee vastapuolen "antifasismi"-taktiikkaa?? Sattumaa vai Korkeimman Johdatusta??
Kommunistien -tai oikeammin tiettyjen poliittisten mafia-verkkojen- toiminta-ajatus ns. vaihtoehtolliikkeen ottamiksi valvontaan perustui "antifasismiin", joka käytännössä tarkoittaa "natsi=paha - kommari=hyvä" -sapluunan piilovaikuttamista ko. sektorin ihmisten mieleen. Samalla kaikki kommunisteja arvostelevat saatiin leimattua "natseiksi", eli pahoiksi.
"Antifa-taktiikka" ei toimi, ellei ole edes jonkinlaista havaintoa "natseista". Pitkään sellaiseksi kelpasi eräs naantalilainen rapajuoppo, jota stalinistinen Tiedonantaja-lehti muisti aina mainostaa. Kun vuosiakestänyt kiljun lotraaminen teki tehtävänsä, ja äijä väsähti, ilmestyi uusia lavasteita samaan tarkoitukseen.
Nämä lavasteet tunnistaa seuraavasti:
- Viljellään runsaasti marssilauluja ja rihkamaa.
- "Ajatukset" saksitaan 1930-luvulta, keskitytään "holohoaxiin".
- Jauhetaan elämästä irrallisia rotu-oppeja.
- Ei koskaan sanaakaan talouspolitiikasta, tai normaaleja ihmisiä kiinnostavista aiheista.
Näin profiloitunut "oikeisto" vastaa prikulleen "anti"-fasistien vastapuoli-atrapin tarvetta, ja on 100%:sesti suojattu kaikelta tavallisten omalla työllään elävien ihmisten kiinnostukselta. Voimme siis todeta, että jotkut ovat petettyjen porukassa?
Jos haluamme olla oikeudenmukaisia sekä "äärioikeiston" että "äärivasemmiston" aktiiveille, meidän on myönnettävä, että varsin monessa asiassa he ovat oikeassa. Yhteiskunnallinen tyytymättömyys, jota nämä molemmat ryhmät tuovat kumpikin tavallaan esiin, syntyy yhteiskunnan itsensä jännitteistä, ja on reaalinen tosiasia.
Sellaisessa tapauksessa, kuten 1990-luvun ja 2000-luvun Suomessa, jossa po. jännite on seurausta vallanpitäjien harjoittamasta enemmistöä ja omalla työllään eläviä suomalaisia loukkaavasta politiikasta, näille vallanpitäjille on edullista hajoittaa tyytymättömät mahdollisimman moneen pieneen osaan, ja tappeluttaa näitä osasia keskenään.
Euroopassa ja maailmalla on käynnissä aivan toisensuuntainen kehitys. "Oikeisto contra vasemmisto" -vastakkaisuuden fiktioksi tunnistaneet ajattelijat ja ryhmät ovat avanneet keskusteluyhteyden uuden ideologisen pohjan kartoittamiseksi, ja yhteisten nimittäjien löytämiseksi. Tässä monenkeskisessä dialogissa on erilaisia suunnannäyttäjiä ja vaikuttajia, joiden ajatukset ovat vielä toistaiseksi Suomessa valitettavan huonosti tunnettuja. Mainittakoon vain Troy Southgate Englannista ja Peter Töpfer Saksasta.
Me emme kehoita ketään luopumaan yhdestäkään omasta ajatuksestaan ilman että hän itse omalla logiikallaan tulee toiseen päätelmään. Kehoitamme pitämään siitä kiinni, minkä tietää oikeaksi, mutta muistutamme että politiikassa -ellei ole kyse yksilöllisestä itsekorostuksesta- on tarkoituksena saada aikaan haluttu muutos ympäröivässä todellisuudessa.
Se onnistuu kokoamalla tavoitteen taakse kaikki ne voimat, jotka on mahdollista saada sen taakse. Tällöin ei voida kiinnittää huomiota esim. poikkeavaan fraseologiaan. Me uskomme, ja se on myös poliittinen päämäärämme, että tie muutokseen käy uudenlaisen poliittisen synteesin kautta, johon pääsemme kun opimme tunnistamaan ystävät, ja tunnistamaan myös viholliset. Edellä kerrottu auttaa tässä viimeksimainitussa tehtävässä.
Heil Töpfer!
